Professori Mari Vaattovaaran mukaan Suomessa asumisen tarpeet ovat tällä hetkellä korvautuneet asuntotuotannon määrällisillä tavoitteilla. Sen sijaan eriytyviä toiveita, asuinympäristön laatua tai ihanan kaupungin ominaisuuksia ei lainkaan tunnisteta, tai jos tunnistetaan ei aseteta toiminnan tavoitteeksi. Vaattovaara toimii Helsingin yliopistossa kaupunkitieteen professorina.
– Esitän laadullisten ominaisuuksien ja kriteerien esiin nostamista tai uudelleen palauttamista kaupunkikehityksen moninaistamiseksi, Vaattovaara sanoo.
Suomalaisen kaupunkirakentamisen yleisenä ohjenuorana on viime vuosikymmenet ollut pyrkimys tiiviimpiin ja sen kautta liikkumistarpeen pienentämiseen kannustavaan yhdyskuntarakenteeseen.
– Käynnissä oleva kaupungistuminen on kuitenkin nähtävä toiminnallisesti muuttuvia historiallisia perinteisiä kaupunkikeskustoja laajempana kysymyksenä. Liikennejärjestelmän nopeutumisen ja logististen kustannusten dramaattisen laskun myötä historiallisen kaupungin spontaanisti syntynyt tiiviys ei enää ole samalla tavalla välttämätön, Vaattovaara sanoo.
Vaattovaaran mukaan on ilmeistä, että nykykaupungin rakentumisen tapa tarvitsee tuekseen, ymmärryksen perustaksi ja poliittisen ohjauksen lähtökohdiksi paljon muutakin kuin olettamuksia tiiviydestä kehityksen ohjaajana.
Suomessa, erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla on Vaattovaaran mukaan muutamassa vuodessa menetetty vuosikymmenten aikana saavutettu asumisväljyyden lisääntyminen. Uusille asuinalueille rakennetaan mittavissa määrin yksiöitä ja lähes yksinomaan pientä asuntokantaa.
– Esimerkiksi Tampereella vuonna 2018 valmistuneiden yli 3 000:n asunnon keskikoko on vain 38,8 m² ja asunnoista peräti puolet oli yksiöitä. Vertailutietona voidaan mainita, että Helsingin Kalliossa vuosina 1920–1949 rakennettujen asuntojen keskikoko oli juuri tuo Tampereen vuoden 2018 asuntojen keskikoko 38 m².
Professori Mari Vaattovaara puhui kaupunkikehityksen tarpeista ja suunnittelun nykytilasta Hirsitaloteollisuus ry:n Kevätwebinaarissa 31.3.2021.
Kuvan lähde: Huzza Oy.
