Vähähiilinen suunnittelu vähentää rakennusten päästöjä kannattavasti

Ympäristökuorman vähentäminen on eräs merkittävimmistä haasteista rakennusalalla. Vähähiilisen suunnittelun avulla haaste kääntyy mahdollisuudeksi.   

Ympäristöministeriön mukaan 50 % maapallon raaka-aineista käytetään rakentamiseen ja 40 % primäärienergiasta kuluu rakennuksissa.

Edelleen 35 % maailman kasvihuonekaasuista syntyy rakennussektorilla ja tästä ympäristökuormasta 63 % syntyy käytön aikaisesta energiankulutuksesta ja 37 % varsinaisesta rakentamisesta.

Lukujen valossa on selvää, että rakennusalalla on iso vastuu ympäristön tilasta nyt ja tulevaisuudessa. Kokonaisvaltaisia keinoja päästöjen vähentämiseen järkevin kustannuksin ja luotettavin laskelmin ei ole ollut saatavilla.

Siksi nyt ollaankin tilanteessa, jossa useaa rakennusta rasittaa yksittäisten tehtyjen ratkaisujen yhteensopimattomuus. Pahimmassa tapauksessa ne jopa kumoavat toinen toisensa vaikutukset. Tekniikalla on jouduttu korjaamaan suunnitteluvirheitä; esimerkiksi auringon tukalaksi kuumentamia tiloja viilennetään tarpeettoman paljon älykkäällä tekniikalla.

Ratkaisu on monikriteeriseen optimointiin perustuva vähähiilinen suunnittelu, jossa huomioidaan sekä rakentamisen että käytön aikaiset keinot, joilla vähentää ympäristökuormaa.

Neljä keskeisintä vähähiilisen suunnittelun osa-aluetta

Ympäristökuorman vähentämisen ei tarvitse merkitä automaattisesti isompia investointikustannuksia tai rakennettavien tilojen käytön epämukavuutta. Päinvastoin! Ympäristöystävällisyys on jo edellytys toimitilarakentamisessa ja siitä tulee edellytys myös asuntorakentamisessa.

Neljä keskeisintä vähähiilisessä suunnittelussa huomioitavaa teemaa ovat:

1) Rakennuspaikka ja rakennetun ympäristön kokonaisvaltainen suunnittelu. Rakennusmaa, rakennusten sijoittelu tontille sekä passiivisten energiansäästökeinojen huomioiminen määrittelevät sen, voiko rakennuksesta tulla koskaan hiilineutraali tai voidaanko sille laskea jopa hiilikädenjälkeä eli myönteisiä ilmastovaikutuksia, joita ei ilman rakennusta syntyisi.

2) Tilatehokkuus. On syytä kyseenalaistaa totutut kaavoittamisen tavat. Tarvitaanko esimerkiksi jokaiseen kerrostaloon omia yhteiskäyttötiloja, vai voidaanko niitä hyödyntää ristiin ja saavuttaa sitä kautta parempi varustelutaso, korkeampi käyttöaste ja myös lisätuloja taloyhtiölle? Tyhjillään olevat neliöt ovat ympäristöongelma.

3) Talotekniikka, energiatalous ja automaatio. Modernin tekniikan avulla voidaan sekä optimoida energiankulutusta että helpottaa asukkaan elämää. Älykäs teknologia mahdollistaa myös käyttäjien ohjauksen; kun rakennuksen käyttäjät tietävät oman kulutuksensa, he tutkitusti vähentävät sitä.

4) Energiantuotanto myös uusiutuvin keinoin. Paikalla tuotettu uusiutuva energia on jo todellinen vaihtoehto monella alueella. Aurinko- akku- ja maalämpöratkaisut ovat kehittyneet vauhdilla ja samalla niiden hinnat ovat laskeneet merkittävästi.

Kun edellä esitetyt neljä osa-aluetta otetaan huomioon rakennusten suunnittelussa, kaikki ratkaisut tukevat toinen toistaan. Meillä on ilo työskennellä Optiplanissa, yhdessä harvoista suunnittelutoimistoista, joka pystyy suunnittelemaan kokonaisia alueita vähähiilisesti.

Työ perustuu monikriteeriseen optimointiin, jolloin pystymme laskelmin ja luvuin osoittamaan, miten suunnitellut ratkaisut tukevat toinen toistaan ja mitkä niistä ovat kannattavia niin taloudellisesti kuin ympäristökin kannalta.

Kerromme mielellämme lisää! Tutustuthan meihin tarkemmin: www.optiplan.fi

Kirjoittajista Juha Vihma (vas.) toimii Optiplan Oy:n suunnittelujohtajana ja Oskari Loikkanen energiatiimin vetäjänä.