Yhteiskäyttöiset tilaratkaisut yleistyvät etenkin tietotyössä. Tilat voivat olla yhteiskäyttöisiä joko yhden organisaation eri toimintojen tai useamman organisaation välillä. Usein tilaratkaisuna on monitilatoimisto, jossa ei ole nimettyjä työpisteitä, vaan tilaa vaihdetaan työtehtävien mukaan. Yhteiskäyttöisiin työtiloihin siirtymistä perustellaan organisaatioissa kustannussäästöjen lisäksi usein työtapojen muutoksella; etätyön yleistyessä yhä harvempi käyttää toimistotiloja päivittäin ja yhä useammin toimistoon tullaan tekemään lähinnä paikkasidonnaisia tehtäviä tai kasvokkaista yhteistyötä.
Työtilojen tiivistämisen taustalla voi olla myös ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät tavoitteet, jotka ohjaavat jatkossa yhä enemmän myös rakentamista. Rakentaminen ja rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia Suomessa kulutetusta energiasta ja rakentaminen kuluttaa valtavasti raaka-aineita (Tähkänen & Tähtinen 2021). Rakennusten käytön aikaiset päästöt ovat merkittävä osa kokonaisuutta ja riippuvaisia tarvittavan tilan määrästä ja laadusta. Vuoden 2017 arvoilla laskettuna 76 prosenttia rakennuskannan päästöistä syntyi olemassa olevien kiinteistöjen käytöstä (Tähkänen & Tähtinen 2021). Parhaillaan käydään keskustelua rakennusten energiatehokkuusvaatimusten kiristämisestä EU-tasolla (Euroopan-parlamentti 14.3.2023). Tarve organisaatioiden tilaratkaisujen uudistamiselle on suuri.
Työterveyslaitos selvitti motivoiko ilmastonmuutoksen hillitseminen työnantajia ja henkilöstöä tilamuutoksiin
Yhteiskäyttöisiin työtiloihin siirtyminen näkyy jo monella toimialalla. Tietoa kuitenkin puuttuu siitä, kuinka monilla työpaikoilla on vähennetty käytössä olevia tiloja ja miten ilmastonmuutoskysymykset näkyvät tilavalintojen, työnteon tapojen muutoksen ja palkansaajien muutosvalmiuden taustalla.
Työterveyslaitoksen Ilmastonmuutos ja työ -tutkimushankkeessa (Ilmastonmuutos ja työ – systemaattinen tiedonkeruu ilmastonmuutokseen kytkeytyvistä työelämävaikutuksista | Työterveyslaitos (ttl.fi) selvitimme palkansaajilta, onko heidän työpaikoillaan vähennetty käytössä olevia tiloja ja onko tiloihin tai työnteon tapoihin liittyviä muutoksia tehty ilmastonmuutokseen kytkeytyvistä syistä. Kysyimme myös palkansaajilta heidän valmiuttaan siirtyä yhteiskäyttöisiin työtiloihin ilmastonmuutossyistä. Kyselyyn vastasi 1917 palkansaajaa. Vastanneista 53 prosenttia oli naisia. Vastanneet olivat keskimäärin 28-vuotiaita (vaihteluväli 20–68 vuotta). Enemmistö (64 %) työskenteli yrityksissä, kolmannes valtiolla tai kunnissa ja alle kymmenen prosenttia järjestöissä tai yliopistoissa ja korkeakouluissa.
Ilmastotavoitteet vahvemmin esille tilavalintoja perusteltaessa
Tulosten mukaan noin kolmannes kaikista vastanneista ilmoitti työpaikkansa vähentäneen käytössä olevia tiloja (Kuvio 1.) Puolessa työpaikoista ei ollut vähennetty tiloja ja lopuilla ei ollut näkemystä asiaan tai se ei koskettanut heidän työtään. Eniten tiloja oli vähennetty järjestöissä, yliopistoissa tai korkeakouluissa ja valtiolla tai kunnissa ja vähiten yrityksissä.
Kun selvitimme ovatko ilmastovaikutukset, energiatehokkuus tai ympäristösertifiointi olleet tilavalintojen perusteina, alle 10 prosenttia vastanneista ilmoitti, että näin oli ollut (Kuvio 2). Toisaalta yli puolessa kaikista vastanneista työpaikoista oli tietoisesti muutettu työn tekemisen tapoja tai työprosesseja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (esim. energiansäästö). (Kuvio 3). Laaja etätyömahdollisuus oli 39 prosentilla kaikista vastanneista. Lähes puolet (49 %) kaikista palkansaajista ilmoitti, että työpaikalla tavoiteltiin myös esimerkiksi paperitonta toimintaa. Eniten työnteon tapoja oli muutettu järjestöissä ja yliopistoissa tai korkeakouluissa sekä yrityksissä ja vähiten valtiolla ja kunnissa.
Kun selvitimme, olisivatko palkansaajat valmiita työskentelemään tilatehokkuuteen tähtäävissä yhteiskäyttöisissä työtiloissa ilmastonmuutokseen liittyvistä syistä, puolet vastanneista oli täysin tai jokseenkin valmiita tähän (Kuvio 4). Miehistä 49 prosenttia ja naisista 51 prosenttia oli valmiita muuttamaan yhteiskäyttöisiin työtiloihin ilmastosyistä. Nuoremmat palkansaajat (20–34 v) olivat hieman innokkaampia siirtymään yhteiskäyttötiloihin kuin keski-ikäiset (35–50 v) ja yli 50-vuotiaat palkansaajat, kun syyt liittyivät ilmastonmuutokseen. Kaikkein valmiimpia tilojen muutokseen oltiin järjestöissä, yliopistoissa tai korkeakouluissa.
hillitsemiseksi työnantajasektoreittain (%, n= n=1911).
Samalla kun etätyöskentely näyttää jääneen useilla aloilla pysyväksi käytännöksi (Simunaniemi ym. 2023), käydään yhteiskunnassa keskustelua siitä, miten tyhjillään olevat toimitilat saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Suomessa on runsaasti käyttämätöntä toimistotilaa. Pääkaupunkiseudullakin oli toimitilaa tyhjillään vuonna 2021 jopa 12 prosenttia ja uutta toimitilaa rakennetaan yhä lisää (Tähkänen & Tähtinen 2021). Tässä keskustelussa myös työpaikkojen tulisi olla entistä vahvemmin mukana.
Osa työntekijöistä suhtautuu tilojen tiivistämiseen ja yhteiskäyttöisyyteen kielteisesti etenkin, jos he ovat aiemmin tottuneet työskentelemään huonetoimistossa (Ruohomäki ym. 2019). Tutkimuksemme osoitti, että monille palkansaajille ilmastonmuutoksen hillitseminen on kuitenkin tärkeä ajuri yhteiskäyttöisiin työtiloihin siirtymiselle. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän perusteltaessa henkilöstölle yhteiskäyttöisiä ja tiiviimpiä tulevaisuuden tilaratkaisuja.
Ilmastoystävällisen toiminnan helppous työpaikalla edistää muutosvalmiutta
Kaikista vastaajista puolet (51 %) oli itse muuttanut päivittäisiä työtapojaan tai työmenetelmiään ilmastonmuutoksen hillinnän tai ekologisen kestävyyden edistämiseksi. Tulosten mukaan palkansaajien omalla toiminnalla oli yhteys siihen, miten valmiita he olivat muuttamaan yhteiskäyttöisiin työtiloihin ilmastosyistä. Päivittäisten työtapojen tai työmenetelmien muuttaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kiinnostus oppia lisää tavoista edistää ilmastonmuutoksen hillintää oli myönteisesti yhteydessä valmiuteen muuttaa yhteiskäyttöisiin työtiloihin. Myönteinen yhteys näkyi myös, jos ilmastoystävällisesti toimiminen työpaikalla oli helppoa. Työpaikan laajalla etätyömahdollisuudella ei ollut yhteyttä muutosvalmiuteen.
Ilmastotoimet keskiössä työpaikoilla, jotka ovat vähentäneet työtilojaan
Työpaikoilla, joilla oli vähennetty työtiloja, pyrittiin myös huomioimaan ilmastonmuutos kaikessa toiminnassa enemmän kuin niillä työpaikoilla, jotka eivät tiloja olleet vähentäneet. Näillä työpaikoilla oli esimerkiksi tietoisesti muutettu työntekemisen tapoja tai työprosesseja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja viestitty enemmän työpaikan suunnitelluista tai toteutetuista keinoista hillitä ilmastonmuutosta. Kiinnostava tulos oli myös se, että niillä työpaikoilla, joilla oli vähennetty työtiloja, oli myös enemmän laajaa etätyömahdollisuutta. Koska aihe on tutkimusalueena uusi, ovat yhteyksiä koskevat tulokset vasta suuntaa antavia eivätkä ne kerro syy-seuraussuhteista. Lisätutkimusta tarvitaan syvempien johtopäätösten tekemiseksi.
Pikaisilla ilmastotoimilla voimme vielä vaikuttaa tulevaisuuteen
Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin tuoreen raportin viesti on karu, mutta toiveikas: pikaisilla ilmastotoimilla on vielä mahdollista vaikuttaa tulevaisuuteen. Ratkaisuja kaivataan laaja-alaisesti. Työnantajien olisikin hyvä pohtia keinoja valjastaa ilmastonmuutospuhe vahvemmin osaksi tiloihin liittyvää päätöksentekoa ja edistää mahdollisimman sujuvaa tapaa toimia työpaikoilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tällä voi lopulta olla merkitystä myös sen kannalta, miten työntekijät kokevat uudet työympäristöt, sillä muutoksen perusteiden on todettu olevan yhteydessä työympäristötyytyväisyyteen vielä pitkään uusiin tiloihin muutettaessa (Sirola ym. 2022).
Jos kestävyystavoitteet tuovat lisää merkitystä ja motivaatiota tilamuutoksiin, voisiko henkilöstön suhtautuminen tilojen tiivistämiseen muuttua, ainakin osalla heistä? Näin työympäristömuutoksia pohtivat työpaikat voisivat motivoida muutosta paremmin kohti ratkaisukeskeisempää suuntaa. Ilmastotalkoissa tarvitaan laajan rintaman toimia myös tilaratkaisuissa. Lainsäädännön ja ohjauksen ohella myös käytännön puhe ja teot työpaikoilla merkitsevät.
Kirjoittajat Pia Sirola ja Suvi Hirvonen toimivat vanhempina asiantuntijoita Työterveyslaitoksen Työtilat-yksikössä.
Lähteet:
Euroopan-parlamentti 14.3.2023. Uutishuone. Rakennusten energiatehokkuus. EU-parlamentti hyväksyi kantansa. Rakennusten energiatehokkuus: EU-parlamentti hyväksyi kantansa | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti (europa.eu).
Ruohomäki, V., Sirola, P. & Lahtinen M. (2019). Perceptions of satisfaction, collaboration, well-being and productivity after relocation to an activity-based office. Proceedings of the 50th Nordic Ergonomics and Human Factors Society Conference. (Sivut 206–210).
Simunaniemi, A-M., Hentilä, H-L, & Kupila., A. (2023). Moniselitteinen monipaikkaisuus ja kestävän kehityksen haasteet maaseudulla. Puheenvuoro, Focus Localis 1/2023.
Sirola, P., Haapakangas, A., Lahtinen, M. and Ruohomäki, V. (2022). Workplace change process and satisfaction with activity-based office, Facilities, vol. 40 no. 15/16, s. 17-39. DOI: https://doi.org/10.1108/F-12-2020-0127.
Tähkänen, M., & Tähtinen, L. (2021). Green Building Council Finland 2021 KATSAUS KIINTEISTÖ JA RAKENNUSALAN ILMASTOKESTÄVYYDEN NYKYTILAAN Katsaus-kira-ilmastokestavyyden-nykytilaan-04-2021.pdf (figbc.fi)
