Pääkaupunkiseudun MAL-aiesopimuksen neuvottelut puhuttavat jälleen. Menettelyn avulla on tarkoitus tiivistää kuntien ja valtion yhteistyötä seudullisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yksi tärkeiimistä on asuntorakentaminen.
Hyvästä yrityksestä huolimatta tavoitteista on aina jääty. Seutukunnan edut ja kuntien omat edut kun eivät aina ihan kohtaa. Se on surullista, koska kyseessä ovat ”minimitavoitteet”. Missä on vika, kun alhaalle ripustettu rimakin alitetaan?
Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki huomautti VTT:n asuntotuotantotarveselvityksen kommenttipuheenvuorossaan, että sopimusneuvotteluja hankaloittaa vaatimus yksimielisyydestä. Siksi kunnianhimoisuusaste on alhainen.
Prosessia olisi syytä säätää: lisää kunnianhimoa, lisää sitovuutta. Sama pääsee valtioon: edellinen hallitus lupasi rahoittaa Pisararataa, nykyinen ei. Mitä kaavoittaja voi tehdä, jos niin sanotun sopijaosapuolen aikeet eivät ole pysyviä?
Suosittelen, että jatkossa aletaan tehdä ihan oikeita sopimuksia. Kyllähän me kaikki tiedämme, minne päätyy vain hyvillä aikomuksilla.
